Jouji

------------

Vaikka
suklaa oli tahrannut Ridian sormet kuin pahaisella lapsella, hän
kurottautui silti ottamaan kaukosäätimen lasiselta pöydältä
ja lisäämään ääntä, vaikka
seuraava elokuvassa kuuluva laukaus oli pamauttaa hänet
kuuroksi.

Toisesta
huoneesta kuului karjaisu. Sitten toinen.

Sitten
onneton ääni hiljeni ja Aramu kykeni puhumaan kuuluviin
korviin. - Olet siis Refutei..? Eikö se ole sama asia kuin
Lefty...?

Ridia
sulki silmänsä kuullessaan kuvottavan rusahduksen.
Ilmeisesti ”Leftyksi” kutsuttu mies oli menettänyt –
tai ainakin vahingoittanut – vasemman kätensä.

Nainen
murahti kyllästyneenä ja laittoi suuhunsa uuden rivin
suklaalevystään. He olivat palanneet ”vanhalle
talolle”, joka oli yllättäen säilynyt ehjänä
poissaolon aikana.

Asetuttuaan
taas kodiksi, Boz, Viktor ja Aramu olivat lähteneet haravoimaan
kaupunkia. Heidän mielestään ”saalis” oli
ollut parempi kuin mitä he olivat itse odottaneet....

Ridia
raotti silmiään, avaten ne viimein kokonaan. Hän
kohotti kulmiaan huoneesta kuuluvalle äänelle. Se kuulosti
raivokkaalta puuskutukselta ilman sanoja, aivan kuin vedeltä,
joka kiehui kannen alla....

Henkinen
kansi nostettiin ja hetken koko talo tuntui tärisevän
Maksimin huudon ansiosta. - KUOLE!!

Ridia
ei voinut olla irvistämättä sille seikalle, että
televisionkaan yli hän ei kuullut aseen laukeavan. Maksim oli
tappanut paljain käsin.

Tämä
kaikki on Joujin kiduttamisen vuoksi...

Vangittuja
miehiä oli jäljellä enää kaksi. Toinen
heistä jaksoi enää vain vikistä menetettyä
kättään, toinen taas kirkui täyttä kurkkua
sekä jo kuolleen ja julmasti pahoinpidellyn toverin puolesta....
Unohtamatta tietenkään itseään.

-
MITÄ TÄMÄ OIKEIN ON?! ETTE VOI KOHDELLA MEITÄ
NÄIN.... LAIT...

Ridia
lähes kykeni näkemään mielessään,
kuinka hänen veljensä kohotti kulmaansa.

Suu
muotoutui sanoihin, jotka lausuttiin ääneen: - Ole hyvä
ja kuole.

Nainen
sulki silmänsä uudestaan kuullessaan laukauksen. Hän
ei suinkaan toivonut armoa tuollaiselle pikku paskiaiselle, sillä
Maksim oli aikaisemmin kertonut epäilevänsä
tervehtyisikö Jouji lainkaan.

Kuului
vielä yksi laukaus ja sitten sivuhuoneeseen laskeutui
hiljaisuus.

Ridia
huokaisi, haparoi kaukosäätimen käteensä ja
hiljensi television välittömästi, sammuttaen sen
sitten kokonaan kaukosäätimestä.

Ovi
aukeni ja ensimmäisenä olohuoneen puolelle asteli Aramu,
vaatteet veressä. Myös hänen kasvoillaan oli verta.

-
Saakeli, sen pitikin oksentaa.. Minä painun suoraan suihkuun.
Nähdään.

Tämän
sanottuaan Aramu käveli suoraan olohuoneen poikki, kadoten
käytävään.

Ridia
puuskahti ja nojautui vasten sohvan selkänojaa, avaten silmänsä
räpytellen. Veren haju leijaili nyt koko talossa. Aivan kuten
ennen....

Maksim
saapasteli siskoaan huomioimatta käytävään
riisumaan likaista takkiaan. Viktor ja Boz kuuluivat vaihtavan sanoja
keskenään matalaan ääneen, aivan kuin peläten
että taloa kuunneltiin.

-
Mmm.. Saitteko mitään selville?

Viktor
hätkähti ja loi Ridiaan julman, ehkä hivenen
sovinistisen katseen. Hän tyytyi kuitenkin nyökkäämään
ja puhumaan, sillä ei halunnut nostaa hälyä. - Emme
tiedä, valehtelivatko nuo vai eivät... Kaikki kolme
sanoivat että Hougen olisi lähtenyt veljensä ja yhden
henkivartijansa kanssa Osakaan.

-
Osakaan...?

-
Niin. Hän on kuulemma sieltä kotoisin. En tiedä,
lähtikö hän kostoretkelle – mikä olisi
sinänsä typerää.. Vai pelkästään
esittelemään nykyistä itseään.

Ridia
naurahti. - No, sitten kun hän palaa, hän on yhtä kuin
kuollut. Jos hän palaa ruumiina, tapetaan hänet
toisen kerran.

Veljekset
katsahtivat toisiinsa ja purskahtivat nauruun.

***

Genshin
loi katseen autoa ajavaan veljeensä. Toisenlaisten
"veljien"tapaamisesta oli tullut silkka katastrofi ja Ouun
palasi kolmen sijasta kaksi...

Sniper
oli hautautunut verenhimoisten tappajien alle, eikä kukaan ollut
jäänyt kaipaamaan häntä. Oma poikakin oli
vaihtanut puolta ja rikkonut kupin isänsä tappajien
kanssa....

Hougen
irrotti katseensa tiestä, kumartui hetkeksi autoradion puoleen
ja pian auton täytti huonosti artikuloidulla englannilla
laulettu vihainen ja raskaspoljentoinen musiikki...

Just
don't care anymore ?

Who
cares for the weed under that thrive

Let
live or die

Just
step on it if... you know

yeah..

Kyseinen
kappale heijasti ajajan tunteita täydellisesti, sillä
Genshin ei ollut uskaltanut avata suutaan koko matkan aikana, vaikka
hän oli vähällä tukehtua omiin ajatuksiinsa.

Joku
olisi saattanut luulla tietokoneen äärellä istumisen
huonontaneen Genshinin pimeänäköä, mutta asia ei
ollut niin. Hän havaitsi hyvin poliisin, joka viittoi
pysähtymään valon avulla.

-
Hougen...

-
Ole hiljaa!

Hougenin
jalka painui yhä alemmas ja käsi vaihtoi vaihdetta. Genshin
tunsi lähes vieraiden tunteiden löytävän paikan
mielensä sisältä: pelon ja paniikin.

Poliisi
viittoi valolla entistä vinhemmin, tajutessaan Hougenin ajaessa
suoraan häntä kohti.

Genshin
pelkäsi nyt todenteolla, mutta yllättäen hän
tajusi auton hidastavan ja pysähtyvän väliaikaisen
tiesulun eteen.

Hougenin
puoleinen ikkuna avautui ja hän tajusi tuijottavansa nuorehkon
poliisin kasvoihin – ehkä kyseisellä oli vielä
finnit jäljellä, jos tämä oli syönyt liikaa
suklaata.

-
Näyttäkää ajokortti ja rekisteriote, kiitos.

Hougen
tuhahti ja viittasi veljeään avaamaan hansikaslokeron
luukun.

Pimeässä
autossa esine vaihtui kädestä toiseen.

Poliisin
näköpiirin tullessaan esine ei suinkaan ollut Nissanin
logolla varustettu, paperit sisältävä kansio, vaan
metallinmusta esine, jonka käyttötarkoitus oli kaikkea
muuta kuin harmiton...

-
Te.... Te.....

Vastaus
oli kuin hunajalla kuorrutettu. - Jospa olisit hetken hiljaa?

Shigure
pudisti päätään.

Vastaukseksi
ajaja virnisti väsyneesti ja hänen sormensa liikahti.

Kuului
"phut".

Seuraavaksi
Shigure tunsi polttavaa kipua oikeassa reidessä ja kaatui
maahan, aivan niille sijoilleen. Ainoa asia minkä hän
pysähtyneessä mielessään tajusi, oli vain se
seikka, että auto kaasutti suoraan läpi puomista,
jatkaen matkaansa pimeyteen...

Hän
jäi makaamaan paikoilleen, yrittäen päästä
sinuiksi niinkin ilkeän asian kuin kivun kanssa.

Tämän
siitä saa kun vartioi yksin... Olisi pitänyt pyytää
joku pariksi.... Mutta minä halusin kukkoilla....

Yllättäen
miehen kasvoille levisi hymy. Kaukaa pimeydestä kuului
eräänlaisia räjähdyksiä.

Hänen
parinsahan koostuikin piikkimatosta!

Shigure
makasi vielä hyvän aikaa asfaltilla, ennen kuin nousi
toisen jalkansa varaan ja ilmoitti päämajaan viestin, jota
kukaan ei olisi halunnut kuulla: Hougen oli saapunut takaisin.

****