Sanojen valta

Varoitukset ja huomautukset: Tämä täysin homoeroottissävytteinen tarina lainaa pitkälle The Pillow Book-elokuvaa, ja sen inspiraationa toimikin kuva Ewan McGregorista kyseisessä filmissä, sekä kirjoittajan ja Takashin spekulaatiot tietystä kahdesta sankarista. Tekstissä käytetty runous on itse kirjoitettua ja hyvin kömpelöä, sillä kirjoittaja ei lue runoja suomeksi, saatika sitten rakkausrunoja. Jos siis olet runoutta kunnioittavaa tyyppiä, tai miesten väliset seksuaaliset aktit saavat sinut voimaan pahoin, suosittelen, että etsit sopivampaa luettavaa jostain muualta. Käytetyt hahmot omistetaan.
Huom! Tämmä ficci perustuu juoneltaan Jetronic-roolipeliin eikä sarjakuvaan, mutta se on silti vallan helposti luettavissa.


Sanojen valta

Roshan koputti Marcon oveen ja astui sisään sen kummempia lupia odottelematta. Yllätyksekseen hän löysi tumman pojan työn touhusta, tai ainakin jostain touhusta, sillä Marco istui lattialla ja sohi tusseilla suurille paperiarkeille kaiken näköisiä liekkikuvioita ja tribaaleja.

”Mitä hittoa sä oikeen teet?” blondi kysyi kulmaansa kohottaen.

”Yks Jassen tuttu pisti oman autodesign-pajan pystyyn ja lupas, et jos se laittaa meidän autot, niin me saadaan alennusta jos se saa käyttää niitä kansiossaan,” Marco selitti lattian rajasta ja laittoi käyttämänsä tussin tuppeen.

Roshan nyökkäsi ja alkoi etsimään katseellaan vapaata istumapaikkaa, mutta Marcon taideteokset peittivät melkein kaiken vapaan pinta-alan. Viimein hän tyytyi istahtamaan lattialle sangyn eteen, ja samalla hänen katseensa osui sängyllä lojuvaan kukkakantiseen vihkoon. Tuhahtaen epäuskoisena, hän otti sen käteensä ja näytti sitä Marcolle.

”Tää ei aivan taida olla sun, josset sä oo jotain päiväkirjaa alkanu pitämään?” hän kysyi.

”No ei todellakaan. Vissiin jäi Mandyltä ku se Jassen kans kävi aikasemmin. Mitäs sä täälä?” Marco tuumi.

”Kunhan tulin häiriköimään,” Roshan vastasi olkiaan kohauttaen ja alkoi selailemaan vihkoa.

Hetken kuluttua blondin kulmat olivat kohonneet ja hän naurahti huvittuneena.

”Se sun serkkus taitaa tosiaan olla aika toivoton tapaus. Tää koko vihko on täynnä jotain hemmetin rakkausrunoja,” hän sanoi.

”Ei kai? No olihan se ny kyllä saakeli arvattavissaki. Mitä se sielä sit on kirjotellu? Vaahdonnu armaan Yakavettansa vaaleista kutreista?” Marco kysyi huvittuneena.

Roshan selasi vihkoa löytääkseen erään naurettavan kohdan, joka oli pistänyt hänen silmäänsä hetki sitten.

”No ei paljo muutakaan. Ootas hetki, missä se oli... Täs. ’Jos voisin olla lähelläsi, koskettaa sinua, hengitykseni ihollasi maalaisi siihen kaikki ne sanat, joita en uskalla lausua, pelosta, että tämä kaikki on vain häilyvää unta...’ Siis oikeesti,” Roshan luki.

Marco nauroi ja nappasi tussin käteensä, ja kiskaisi Roshanin käsivarren ulottuvilleen. Käsivarteen, t-paidan hihan alle, hän alkoi rustailla ties mitä tekstiä, virnistellen lähes pelottavasti.

”Näin vai?” tumma poika naurahti.

”Voi helvetti sun kanssas, sä oot melkeen yhtä mahdoton ku Mandy ite,” Roshan huokaisi, kuitenkin selvästi huvittuneena.

”Jatka ny vaan lukemista, äläkä mussuta siinä,” Marco tokaisi.

Vaalea poika teki työtä käskettyä ja pidätellen nauruaan, alkoi lukemaan tytön runoiltuja salaisuuksia samalla kun Marco jatkoi omaa kirjoitteluaan, vaihtaen välillä toiseen käsivarteen kun ensimmäisestä loppui tila.

”Hei, paita pois,” Marco komensi ja alkoi kiskoa kangasta ylemmäs blondin vartalolla, kun oli saanut molemmat käsivarret täyteen.

”Hemmetti, et sulla on karsee käsiala,” blondi mutisi vilkaistessaan ystävänsä tuotoksia.

Roshan kuitenkin totteli ja riisui paitansa, ja asettui selälleen maata, että Marco saisi leikkiä tussiensa kanssa rauhassa. Hän kohotti vihon ja jatkoi lukemista, keskittyen tekstiin vaikka häntä naurattikin tytön käyttämä kukkaiskieli, ja hän pystyi akuutisti tuntemaan jokaisen viivan, jonka Marco hänen rintakehäänsä piirsi, aloittaen solisluiden alta ja siirtyen yhä alemmas.

”Syvä kaipaus saa minut jälleen hapuilemaan tyhjyyttä, tuoksusi muistoa ja lämpösi unta. Kosketuksesi saa jälleen uuden kevään syntymään minussa, ja tunteeni sinua kohtaan luovat ikuisen puutarhan sydämeeni,” vaalea noidi luki ääneen.

Samaan aikaan Marco kiusasi hänen lävistyksiään, silloin tällöin siirtyen omien kirjoitustensa kanssa aina vain etelämmäksi Roshanin keholla. Kynän liukuessaan hänen kyljillään, alkoi Roshanin ääni katkeilla yhä enemmän, sillä vaikka moinen huomio herätti kaikenlaisia tuntemuksia eroottisuudessaan, hän ei voinut kieltää sen myös kutittavan.

”Hei, anna ny olla, saakeli. Toi kutittaa”, hän tokaisi Marcolle, kurkistaen tätä kirjan alitse.

”Pysy ny vaan paikallas siinä ja jatka,” tämä tokaisi nostamatta katsetta työstään.

”Rakkautemme polttava juhla, kuin aavikon paahtava aurinko, joka loistostaan huolimatta hitaasti sammuttaa kaiken elämän, jättää minut hengettömäksi sinun syleilyysi,” Roshan jatkoi kaikesta huolimatta.

Tussin jälki oli jo hänen vyötäröllään ja seuraava rivi tuli yhä alemmas, kunnes Marcon kanvaasi loppui jälleen, mutta se ei näyttänyt tummaa noidia haittaavan, sillä tämä alkoi avaamaan Roshanin nahkahousujen moninaisia vöitä ja muita kiinnikkeitä, kunnes sai ne vedettyä hänen yltään.

”Täyttymys valtaa minut, ja voin viimeinkin luottaa aisteihini. Voin yhä tuntea sinut vasten sydäntäni, kuiskaamassa rakkautesi lupauksia, sillä nyt voin uneksia ikuisesti,” hän jatkoi lukemista, nielaisten kostuttaakseen lukemisesta ja jännityksestä kuivunutta kurkkuaan.

Marcon sormet seurasivat vaaleaa karvajälkeä hänen heränneesseen miehuuteensa, mutta palasivat takaisin katkenneeseen tekstiin. Tussin linjat kaareilivat kalpealla iholla kohti alavatsaa ja jatkuivat aina reisille asti.

Viimein Marco laski kynän alas, ja ennenkö Roshan ehti kysyä, mitä tämä aikoi, oli tumma poika laskenut kätensä hänen haaroihinsa, hyväillen sieltä löytyviä elimiä. Blondin pää osui tömähtäen lattiaan ja syvä huokaus karkasi hänen huuliltaan, samalla kun runovihko putosi hänen herpaantuneesta otteestaan.

Sormet hyväilivät kevyesti hänen kiveksiään, samalla kun kämmen kietoutui hänen kovenevan kalunsa ympärille, pumpaten sitä otteessaan. Marcon katse vilahteli Roshanin kasvojen ja tämän haarojen välillä, osaamatta päättää keskittyisikö valitsemaansa työhön vai vaalean noidin nautinnosta eläviin piirteisiin.

Peukalo painautui vasten kalun kärjen herkkää alapintaa ja Roshan voihkaisi tyytyväisenä, kannustaen Marcoa eteenpäin. Hänen kätensä liukui edestakaisin nopeammin, painaen kovemmin kärkeen päästyään.

Blondin lantio alkoi liikkua tumman pojan määräämää tahtia, nousten irti lattiasta ja työntäen itsensä tuohon syntiseen otteeseen.

Marco kiristi tahtiaan ja pian meikatut silmät painuvat kiinni ja katkonaisen voihkaisun saattelemana tumma poika kiskoi Roshanin orgasmin partaalle ja yli. Vaalea vartalo taipui kaarelle, hengitys katkonaisena kun paksu, vaalea neste valui tummien sormien yli Roshanin tekstillä koristellulle vatsalle.

Huohottaen Roshan makasi luuttomana lattialla, Marcon istuessa virnuillen hänen vierellään, katsellen blondin euforista olotilaa. Tämä nosti käsivartensa otsalleen ja viimeinkin katsoi tarkemmin, mitä toinen oli tussillaan tehnyt.

”Perkeleen ämmä, sä siis oikeasti kopioit Mandyn lemmenluritukset mun nahkaani?” hän huudahti epäuskoisena.

”Kukahan niitä täs edes alkoi lukemaan, saamarin neiti,” Marco huomautti takaisin.

”Haist huilu. Sitä paitsi ’sydämessä’ kirjotetaan yhdellä ämmällä,” Roshan murahti.

Blondi nuolaisi sormeaan ja alkoi pyyhkiä väärinkirjoitettua sanaa pois, kun tajusi, ettei se ollut lähdössä mihinkään. Marco oli huomannut saman asian ja heilutteli tussia, jossa tarkemmin katsottuna luki selvästi ’permanent’.

”Sä saat kyllä lainata mulle pitkähihasen”, Roshan huokaisi alistuneena, Marcon nauraessa hänen päällään.

© Siarra Fenris